Oli pakko tulla vielä kirjoittamaan.. Ku oon miettiny, täs tänää et miten suhde niinkus muuttuu ajan ollen. ja päätinkin kokeilla onkos meillä kaikki vähän niinku ennen. Mut ei ole! vaikka kuinka hakeudun lähelle ei toinen ole niinkuin ennen. Lähinnä kovin etäinen. Ei enää nii sellanen ”mä haluun sua”. Joo naurakaa vaa. mut tätä oon itseäasias koittanu ennenkin. Olis kiva jos se edes joskus pyytämättä muuallaki ku sängys ottais mut syliinsä tai halaisis sillai hellästi. Kyllä mä tunnen että se rakastaa mutta se on jo jotenkin niin ”arkista”mutta niinhän sanotaan että miehet muuttuu. mutta kai niin naisetkin?
Aika raskasta ajateltavaa näin illalla, mut minkäs teet. parempi kai painuu maate etten saa sotaa aikaseks tai pahoita mieltäni lisää.
Hyvää yötä!
juu siitähän se tais tulla. mut nii kattos oon ihan samaa mielt se o MIES! joten turha kai ajatel et ymmärtäis
Ooks alkanu miettii tälläst mein päivällisen keskustelun pohjalta.. ? Voi kultapieni se on vaan mies ja se ei aina ymmärrä.. Niinkun loppupeleis hyvin harva mies ymmärtää yhtään mitään semmosista tunneperäsistä asioista